Lähihoitaja opinnoissa opin, että riippuvaisuuksista voi päästä eroon VAIN kun itse myöntää olevansa riippuvainen ja haluaa päästä riippuvuudesta eroon. Meneekö se niin? En ole ennen ollut riippuvainen mistään ja ainoa paheeni on ollut herkuttelu. Vuosi sitten ateriarytmini oli kohillaan ja liikuin paljon. Olin n. 12kg kevyempi kuin nyt. Rakastuin, lopetin työt ja muutettiin. Mitä muuta sokeriholisti enää tarvitsee? Sokeri kelpaa joka tunteeseen: Onneen, väsymykseen, turhautumiseen, suruun... Alussa en sitä huomannut, että joka toisella kauppareissulla mukaan tarttuu karkkia. Pikku hiljaa alkoi karkkia tarttumaan mukaan joka kauppareissulla eikä aina yksikään pussi riittänyt!- JÄRKYTTÄVÄÄ! Minäkö sokeriholisti? Minäkö en pärjäisi ilman karkkia? En halunnut myöntää asiaa itselleni, mutta nyt oli peiliin katsomisen paikka. Yritin olla syömättä karkkia- onnistuin siinä kolme päivää! Mutta mitä tapahtui näiden kolmen päivän aikana? Vedin kaksin käsin ja melkein varpain jäätelöä, keksejä, popcorneja.. Aviomiehenikin ihmetteli, kun olin syönyt lähes paketillisen jäätelöä päivässä ja mieheni limsatkin taisi mennä minun kurkusta alas! Kauheinta mitä tämä sokerinhimo on tehnyt on ärtyisyys, elimistöni ei kestä jos en saa sokeria. Lenkin jälkeen ensimmäinen ajatukseni liittyy jollain tavalla sokeriin, yleensä limsan tai karkin muodossa. Normaali ihminen on lenkin jälkeen elämänsä kunnossa, mutta minä kaadun sängylle mässäämään. Puolisoni kävi viikonlopuksi kaupassa eikä ostanut mitään muuta sokerista kuin appelsiinia, siitähän vasta tappelu meinasi syntyä. Ennen minä olin se joka valitti jos kaupasta ostettiin jotain muuta sokerista kuin hedelmiä? Nyt olen tyytyväinen vain kun saan sokeria, käyttäydyn kuin pikkulapsi?! Tekosyitä voisin keksiä miljoonia, mutta ne on vain tekosyitä. Suurin ongelmani eivät ole tällä hetkellä tekosyyni vaan oikeasti riippuvuuteni sokeriin.
Muutamia päiviä sitten aloin myöntämään tätä riippuvuuttani ja nauroin miehelleni, että olen sokeriholisti ja se on vähän sama kuin olisin alkoholisti. Heitin sen vitsillä, mutta hetken googlattuani tajusin että se ei olekaan ihan vitsi. Sokeriin voi jäädä riippuvaiseksi ihan yhtälailla kuin huumeisiin tai alkoholiin. Lisensoitu ravintoneuvoja Marjut Janhunen sanoo iltasanomien haastattelussa: "Makeansyönnistä seuraa sama reaktio kuin tupakanpoltosta tai alkoholin nauttimisesta. Jotkut pystyvät syömään vain yhden suklaapalan, mutta sokeriholisti syö koko levyn, vaikka tekisi pahaa. " Janhusen mukaan sokeriholismista eroon pääsemiseen on vain yksi vaihtoehto: Sama kuin alkoholismissa tai tupakoinnissa, jos lopetat et ota enää. Itse uskon, että sokerin käyttämistä ei tarvitse lopettaa kokonaan vaikkakin se olisi varmasti helpompi tapa. Toivoisin, että jo asian myöntäminen helpottaa sokerin vähentämistä. On aika pistää riippuvuuteni testiin ja katsoa pärjäänkö edes viikkoa ilman karkkia? Luulen, että en ole tämän riippuvuuteni kanssa yksin vaan meitä sokeriholisteja on useita. Ainakin jos iltasanomien gallup pitää paikkaansa 82% ilmoitti syövänsä liikaa sokeria 27499 vastanneista. Pitäisiköhän sokeriholisteille perustaa oma vertaistukiryhmä niin kuin alkoholisteilla on AA-kerho?
Liiasta sokerista voi seurata terveydelle haitallaisia sairauksia mm. diabetes 2 riski kasvaa suureksi.
Tällä hetkellä en vielä pelkää diabetesta, vaan suurin pelkoni on peili ja vaatekaappini.
Alkoholisteilla tulee erilaisia pelkotiloja. He eristäytyvät, koska häpeävät itseään. Samoin minulla on käynyt sokerin himoni kanssa. En kehtaa lähteä kuntosalille tai uimaan, koska olen lihonnut niin paljon. Yritän todistella itselleni, että pudotan ensin kotona painoa ja kohotan kuntoa jotta voisin lähteä uimaan tai salille. Höpöhöpö, totuus on se etten pääse tästä kierteestä ennen kuin lopetan kotona mässäilyn. Vaatekaapissani on paljon vaatteita, jotka eivät mahdu minulle tällä hetkellä. Olen päättänyt etten osta uusia ennen kuin mahdun jälleen vanhoihin, tosin ei shoppailu kuulostaisi nyt edes mielekkäältä. H&M:ltä, seppälästä tai Jim & Jillistä tuskin löytyisi nyt edes sopivia housuja. Niinpä kuljen vielä lökäreissä ja suurissa paidossa. Toisilla on kesälle haave rantakunnosta, minulla on haave päästä riippuvaisuudesta eroon ja tuntea oloni taas energiseksi ilman sokeria! Mikä on sinun haaveesi tulevalle kesälle?
